maanantai 4. helmikuuta 2019

Haaveita ja suunnitelmia, omavaraisempi vuosi 2019.

Tämä teksti on osa omavaraisuutta käsittelevää yhteispostaussarjaa. Muiden kirjoitukset pääset lukemaan tämän postaukseen jatkeena olevien linkkien kautta.

Olen pyöritellyt mielessäni suuria suunnitelmia, täytyyhän suunnitelmien toki olla suuria ja näyttäviä että niistä kehtaa julkisesti kirjoitella. Viimevuonna olikin paljon isoja suunnitelmia. Laajensimme yhtä olemassa olevaa kasvimaata, teimme kokonaan uuden kasvimaan toiselle puolelle tiluksia. Tuli lehmät ja vaikka ja mitä. Koska hommat ei saa olla mitenkään liian sujuvia tai helppoja, kannattaa kunnianhimoisiin ja mahtipontisiin suunnitelmiin lisätä hommaa helpottamaan yksi uhma-ikäinen taapero sekä poikkinainen raaja. Itsenikin suureksi yllätykseksi selvisimme edellisestä kaudesta ilman suurempia henkilö- tai materiaalivahinkoja, avioliittokin pysyi kasassa.

Kun mietin tulevaisuuden suunnitelmiamme omavaraisuuden näkökulmasta, tavoitehan on tottakai omavaraisuusasteen lisääminen, mutta siinä missä viimevuonna panostettiin määrään kun lisättiin viljelyalaa, hankittiin uusia eläimiä jne, panostetaan tänävuonna olemassa olevien resurssien tehokkaampaan hyödyntämiseen. (kuulostipas jotenkin tönköltä ja viralliselta)

Nyt kun alkaa todella olemaan aika tehdä suunnitelmia tälle vuodelle, päätin ottaa sellaisen aikuismaisen lähestymiskulman ja pitää kirkkaana mielessä sen mitä olen oppinut viime vuosista, vaikka minulle onkin ominaista tyriä vähän joka kaarteessa, kaikkia virheitä ei tokikaan kannata toistaa ihan joka vuosi vaan niitäkin voi hajauttaa. Vähän kuin viljelykierto, virhekierto..

 kasvihuone on yksi sellainen asia missä minun on syytä pitää todella mielessä se missä kohtaa olen tehnyt virheitä. Niitä virheitä piisaa niin etten onneksi kaikkia edes muista, jos muistaisin voisin päätyä kolaamaan tunkioon koko tekeleen. Sen sijaan laitoin paprikat kasvamaan ja pudotin toistamiseen lumet kasvihuoneen katolta. Paprikat toki on tuolla mitä tästä opin-listalla. Ne ei oikeastaan ikinä kasva kunnolla, laitan niitä aina liikaa ja miitä vielä. Nyt päätin antaa itselleni vielä yhden sauman kokeilla. Mutta koska päätin oppia virheistäni, laitoin neljään purkkiin niitä itämään, en neljääntoista.

Kasvihuoneen kun otin puheeksi, ei tarkoitukseni ollut jaaritella jostain paprikoista, vaan se mikä piti pitää kirkkaana mielessä ja ehkä jopa kirjoittaa lapulle kasvarin seinään, oli se että A) lapset ja avonaiset siemenpussit on syytä pitää ulkopuolella, tulee viidakko kun herneet, pavut ja muutama tunnistamaton lajike rehottaa tomaattien ja kurkkujen varsia pitkin. Lapsilla oli kivaa. Minulla ei. B) vuohet on myös syytä pitää kasvihuoneen ulkopuolella, tätä tuskin tarvitsee selittää yhtään enempää. C) lajikkeet on syytä pitää jotenkin järkevässä mittakaavassa. Pikkupurkeissa akkunalla saattaa vielä saada itselleen perusteltua tarpeen kasvattaa pariakymmentä tomaattisorttia, sitten kun siellä viidakossa on joka väriä, joka kokoa sekä puskaa, pitkää ja pätkää, ei niiden kanssa enää tule toimeen.


Koska olen nyt järkevä ja suunnitelmallinen, laitan punaisen, keltaisen ja lilan kirsikkatomaatin, mustan venäläisen, toisen hyvän venäläisen minkä nimeä en tiedä kuin kyrillisillä, pihvitomaatin.. ja ehkä jotain mikä tulee mieleen kun alan kaivaa siemeniä. Kurkkua, ne paprikat ja ehkä varuiksi johonkin nurkkaan pavuvarren.

Mutta ajatus oli siis se että kasvarissa kasvaa vain sitä mikä ei kasva ulkona (no tokikaan jos sataa kaatamalla koko kesän tai kinokset sulaa vasta heinäkuulla niin ei ulkona kasva kyllä mikään), kaikki mitä siellä kasvatetaan käytetään hyödyksi; eikä rakenneta sinne sellaista ruuhkaa että koko tötterö ratkeaa liitoksistaan. Haaveilen kasvihuoneen elintasosiivestä tai ehkä viereen toinen kasvari, otin tämän puheeksi vaivihkaa saunanlauteilla sivulauseen sivulauseessa.. Mikko ei alkanut kouristelemaan eikä mennyt psykoosiin, tämä saattaa olla hyvä merkki mikä ehkä puoltaa haaveen toteutumista.


 Myöskään kasvimailla en meinaa tänä kesänä käyttää aikaa ja resursseja mihinkään joutavaan. Vaikka siemenloota pullisteleekin kaikkien vinkeiden ja eriväristen juurikkaiden siemeniä, ei niitä kaikkia ole mikään pakko kylvää. Ei sitä pysty määräänsä enempää käyttämään juurikkaita vaikka ne olisivat kuinka riemunkirjavia.
Laitan toki kasvamaan ne perinteiset perunat, porkkanat, kaalit, lantut, sipulit ja muut, mutta valitsen niille kaikille ajatuksella hyvät kasvupaikat ja sellaiset sijainnit että niiden hoitaminen on mahdollisimman helppoa ja sujuvaa. Viime kesältä muistan edelleen hyvin epäonnistuneen kurpitsankasvatushankkeeni. Laitoin niitä onnettomia kasvamaan kohtaan mikä on mahdollisimman paahteinen, tuulinen ja riittävän kaukana vesiletkusta. Ne mitkä eivät kuolleet tuulen pieksäminä sen jälkeen kun kasvutunneli oli päättänyt muuttaa naapuriin sopivan tuulen sattuessa, kuolivat kyllä siihen helteeseen ja siihen ettei allekirjoittaneen reippaus ihan riittänyt kantamaan niille riittävää määrää vettä (kun on jalka poikki, veden kantaminen on maailman kurjinta hommaa, vesi kun painaa enemmän kun titaanikeppi haluaa kantaa).

Isoin tavoitteeni on oppia säilömään monipuolisemmin, kuivaamaan, hyödyntämään ja käyttämään tehokkaammin. Toki ei meillä nyt hukkaa noista tule, juurikkaidenkin syöjiä täältä onneksi löytyy vähän jokaiselta nurkalta. Hilloja ja mehujakin voisin keittää vähän pontevammin. Materiaalia kyllä pitäisi riittää niin että mehuja ja hilloja riittäisi koko talveksi omasta takaa, mutta jotenkin tuntuu aina aika loppuvan kun kaikki kypsyy yhtä aikaa. Tässä ehkä auttaisi ihan vaan suunnitelmallisuus, ettei kasaisi kaikkea mahdollista ja mahdotonta juuri siihen ajankohtaan.

 Ruokapuolella oikeastaan ei ole mitään muita suuria suunnitelmia. Tämä oli ehkä hivenen kornisti muotoiltu ilmaisu, koska ruokapuoli tarkoittaa hyvin vahvasti eläimiä. Keväällä mennään vanhalla, hyväksi havaitulla tavalla. Munia laitetaan koneeseen jotta saataisiin syöntiin ja siitokseen ankkoja, kalkkunoita ja toivottavasti hanhia. Kesän saavat taas kasvaa vapaasti laiduntaen ja syksyllä sitten syöntiin. Kesäpossustahan tässä on haaveiltu, mutta se hanke taitaa kaatua byrokratiaan. Kanalaumaa uudistettiin veemekesänä, se on nyt aika hyvä. Porukassa on enää muutama niitä ikivanhoja kanoja jäljellä ja tilalla on nuoria kanoja jotka vieläpä munivat erivärisiä munia. Ikäänkuin sillä munien värillä nyt olisi mitään väliä, mutta onhan se kivaa.



Kanien kanssakaan ei ole mitään erityisiä muutoksia suunnitteilla, jos oikein riehaannutaan niin uuden siitosnaaraan voisi(oikeasti siis pitäisi) hankkia.

Nuo alla olevat lintuset eivät kyllä liity omavaraistalouteen mitenkään. Nuo neuroottiset naattipäät ovat koristeina.

 Vuohet ja Lehmät.. Ai niin, tästä päästiin siihen ihan kaikkein tärkeimpään kevättyöhön, siihen mikä täytyy tehdä heti kun maa vähän sulaa ja ehdottomasti ennen kuin mihinkään istuttaa tai kylvää yhtään mitään, Se on nimittäin viimeistenkin kasvimaiden aitaus. Ei mitään nättiä ja näppärää lammasaitaa mille nauraa kilpaa sekä vuohet että hanhet, vaan sellainen muuri, vallihaudalla tottakai. Vallihautaan voisi asuttaa ehkä muutaman krokotiilin. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin kasvimailla mellastavat eläimet, vaikka ne olisikin minun itseni jäljiltä irrallaan pihalla, niin harmittaa silti. Viimevuonna eläimet napostelivat aivan liian ison osan sadosta.

No mutta, niihin lehmiin ja vuohiin. Vuohet eivät ole tiineinä, jos edellisistä (keväällä 2018 syntyneiden) kilien saavutuksista olen toipunut syksyyn mennessä, voi olla että ehkä astutan pari. Voi olla etten ehdi, koska autojem konepellit on edelleen piukassa pikkusorkkien jälkiä. Tietysti jotain järkevää niille pitäisi keksiä. Nyt niitä on viisi, ainoastaan Sinikka on lypsyssä. Toisaalta mulla ei ole mitään tarvetta haalia määräänsä enempää lypsyvuohia. Tällä hetkellä Sinikka-vuohi ja Rauha-lehmä tuottaa sen määrän maitoa kuin meillä menee. Toki jos reipastuisin silläkin rintamalla ja tekisin enemmän juustoja, enemmän jäätelöä, enemmän toffeeta, jogurttia, viiliä, voita ja mitä kaikkea, saisihan sitä maitoa käytettyä vaikka kuinka.. no täytyy miettiä, toki täytyy miettiä myös senkin kannalta että mikä on järkevää. Ruokaa ne syö joutilaatkin.

Lehmiä on nyt kolme. Puhtaita Nenoskarjan kyyttöjä. Rauha ja tyttärensä Hulina (syntynyt 11/17) ja Hilkka (22.12.2018). Rauha ja Hulina oli ajatus siementää nyt keväällä. Rauhasta toivotaan sonnivasikkaa syöntiin, Hulina ahkeroi säilyttääkseen katoavia geenejä. Hulinan vasikka lähtee näiden alkuperäiselle omistajalle, samoin Rauhan vasikka sikäli mikäli sattuu tulemaan lehmä. Nämä lehmät nyt oli vähän taas sellainen rasti mikä pääsi yllättämään. Hulinankin piti olla vain lainassa, laina-aika vaan vähän piteni, mä jotenkin pääsin tykästymään noihin, eikä ihan hirveästi haitannut vaikka Hilkka olikin Hilkka eikä sonni, samasta syystä se Hulinakin jäi palauttamatta.


                                                     omppujenkuivausteline

Edelleenkään me emme pyri täydelliseen omavaraisuuteen. Haaveilen toki sellaisesta off-grid elämästä, pikkuinen mökki, metsää polttopuiden tekoon ja peltoa sopivasti, liki kaikki itsetuottaen. Sehän kuulostaa näin äkkiseltään ihan hirvittävän vaikealta ja jopa mahdottomalta. Se oli kuitenkin ihan normaalia elämää ennen, enkä tarkoita kivikaudella, vaan esimerkiksi minun isovanhempien lapsuudessa. Jos meillä ei olisi lapsia, luultavasti elämämme olisi jotain tuon tyyppistä, mutta koska meillä on lapsia niin etenemme nyt näin, heillä ei välttämättä ole ykköstoiveena lapsuus sähköttömässä mökissä hevosella metsätöitä tehden. Vaikka meidän omasta mielestä tässä elämäntavassa ei ole mitään ihmeellistä tai epätavallista, huomaa kyllä että tässä tehomaatalouden keskellä meitä pidetään tyhminä kun teemme jotain pottumaata tai lypsän yhtä perinnelehmää, maitoa ja perunaa kun saa kaupastakin. Mutta pienin askelin etiäppäin.

Tiivistettynä siis: suunnitelmani on kylvää, kasvattaa, istuttaa, haudottaa ja mitä vielä vain sellaista mitä meillä ihan oikeasti käytetään ja pitää lajien määrä jotenkin järkevässä mittakaavassa. Tavoitteeni on saada käytettyä, säilöttyä ja hyödynnettyä kaikki mahdollinen sekä kerätä mahdollisimman paljon siemeniä talteen.

salaiset haaveeni on toinen kasvihuone, maakellari ja ehkä pienenpieni ladontapainen varastohässäkkä missä kuivattelisin kerppuja ja nokkosia.

Bonuksena vahvasti lottoon nojaava suunnitelmani unelmatilan hankinnasta.



Täältä voit lukea muiden ajatuksia aiheesta:

17 kommenttia:

  1. Ihana, miten paljon suunnitelmia! Tätä on mukava seurata, miten hommat etenee.

    VastaaPoista
  2. Voi ihanaa!!! Mä en ole tätä blogia vielä löytänytkään ennenkuin nyt! Vautsi mikä meininki! Ja niin paljon samoja suunnitelmia kuin täälläkin. Mm tuo vallihauta :D tähän blogiin pitää kyllä tulla tutustumaan oikeen ajatuksen kanssa! Ja vau mitä riikinkukkoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. älä unohda vallihaudasta niitä alligaattoreita, mä luulen että ne on varsin olennainen osa sitä. Vielä tietysti pitää keksiä että mistä niitä saa..

      Poista
  3. Hauska omenankuivausteline sinulla. Hymyilin itsekseni... tänä vuonna et kasvata mitään joutavaa.. mitäs ne joutavat ovat? Ainahan alussa kuvitellaan kaikki kylvö hyvin tärkeäksi. Ihanat sanavalinnat. Samaa olen kuullut, että peruna on kaupassa niin halpaa, ettei muka kannata.... silti taas ensi vuonna ihastelen perunamaatani ihan varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no ne joutavat on niitä mitkä ei välttämättä tule hyödynnettyä riittävän tehokkaasti, tai sitten sellaisia loistavia ideoita niinkuin yksi takavuosien helmi: kylvin pinaattia (reilusti) kasvihuoneeseen. Oikeastaan sille samalle seinustalle ei sitten muuta mahtunutkaan, olipahan pinaattia. Ikävä tietysti että meillä nokkonen menestyy huomattavan hyvin ja sitä käytetäänkin reilusti, pinaattia ei niinkään. Tulipahan laitettua.

      Poista
  4. Pystyin samaistumaan niin moneen virheeseen tai hupsista unohdin. Elukoiden kanssa pelaaminen vaatii vähän huumoria ja vuohet ihan omanlaisen. Vuohia oli meilläkin ennen ne hyppi isäni auton katolla kun oli kylässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se niin että jos järki kestää eloa ja oloa vuohien kanssa niin kestää mitä vaan. Meillä on autot ihan karseen näköisiä kun on vähän sorkanjälkeä. kun tulee vieraita niin telkeän vuohet sisään, kahden suljetun oven taakse..

      Poista
  5. Hyvalta kuulostaa! Onnea suunnitelmiin.

    VastaaPoista
  6. Teillä on upeat suunnitelmat, ihan hengästyi kun niitä luki. Mahtava päästä seuraamaan homman etenemistä :)

    VastaaPoista
  7. Sun juttujasi on aina niin hauska lukea, menoon on jotenkin niin helppo samaistua kun on niin tutun kuuloista :D

    Minäkin odotin kasvihuoneideasta vähintäänkin jotain nykivää naamakramppia, jos edes sitä ei näy niin asiat on kyllä hyvällä mallilla!

    Off grid -elämästä jossain ihan pökköperällä minäkin haaveilen. Perhe ei ole asiasta yhtä innoissaan. Lapset on meillä vielä niin pieniä, etteivät osaisi protestoida, mutta isäntä harmikseni osaa sitten senkin edestä. Ja se on ehkä ihan hyvä, vielä jokseenkin kirkkaana on itsellänikin vielä mielessä muistikuvat niistä ajoista, kun vauvan kakkapyllyä piti pestä ilman juoksevaa vettä ja nyrkkipyykkäsin saunalla sormet kohmeessa. Joku kumma sellaisessakin elämässä silti edelleen viehättää, kai se on joku mielenhäiriö sekin.

    Jos aiot postailla juuston teosta enemmänkin niin laita ihmeessä reseptejä yleiseen jakoon! Myös tässä huushollissa olisi tarkoitus aloittaa pian juuston tehtailu.

    VastaaPoista
  8. Vuohet :) nuo ihanat ja ah niin ärsyttävän nokkelat eläimet <3 Mä käytän alligaattorien sijaan sähköä.. paaaljon sähköä :D Mulla vuohet eivät saa tepastella pihalla kuin talvella eli muutoin joutuvat olemaan aidan takana.. tahdon pitää pensasaitani ja erityisesti kasvimaani :D Viime syksynä rakensin kuttulan oven takana olevalle portille sellaisen säpin, että Irmeli ei ole sitä vieläkään! selvittänyt.. Se onkin helpottanut elämää kovasti.

    VastaaPoista
  9. Olen niin samaa mieltä tuosta säilönnästä ja sadon käsittelystä muutenkin. Minä ja keittiö emme oikein ole sopineet samaan lauseeseen koko elämäni aikana mutta nyt olen joutunut opettelemaan ihan uusia taitoja oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Onnistuin tekemään mehua, hilloa ja kuivaamaan asioita! Tavallaan oli tuuria, että viime kesä oli niin kuiva, satoa ei tullut liikaa mistään vaan juuri sen verran että pysyin jotenkin kärryillä että mitä millekin pitää tehdä.... Ja nuo riikinkukot! Ne olisivat täälläkin haaveena, mutta voipi olla että jäävät haaveeksi. Petojen takia pitäisi olla viimeisen päälle tarhat ja maatiaiskanojen säilytysohjelmaan kuulumisen takia pitäisi saada linnut testatuilta tiloilta. Mutta voihan se olla että palaset loksahtavat kohdilleen ja joskus riikkejäkin meille saadaan :)

    VastaaPoista
  10. Hyvän kuuloisia suunnitelmia! Ja näppärä tuo omenankuivausteline! :)

    VastaaPoista
  11. Ihana kuva vuohesta. Kiva lukea, mitä kaikkea voisi valmistaa vuohenmaidosta. Mulla on vasta haaveilun asteella vuohet ja (lampaat).

    VastaaPoista
  12. Mukava lukea omavaisuuden määrästä ja ihanan realistisesta suhtautumisesta siihen.

    VastaaPoista
  13. Oi! onko teillä riikinkukkoja?

    Meilläkin on nyt edessä sellainen vuosi, ettei mitään isoa uutta tule, vaan keskitytään siihen mitä jo on. Monta vuotta remppaa vaatii välillä hengähdystaukojakin, mutta ainahan sitä puuhaa silti on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on riikinkukkoja, ei mitään valtavaa parvea, kukko ja kolme kanaa vain. Eipä noilla omavaraistalouden näkökulmasta ole virkaa, mutta mahdottoman nättejä ja kivoja ovat. Täytyyhän sitä nyt joku lemmikkilintukin olla.

      Poista